Home BlogiVierailevat blogaajat Satubaletista maratonille – minä olen Sofia

Satubaletista maratonille – minä olen Sofia

by Yllapito

Ryhmaliikunta.fi järjesti yhteistyössä Trainer4You:n kanssa kilpailun ”Haluatko Personal traineriksi?”, jonka voittajaksi päätyivät Marko Merikukka ja Sofia Kilpikivi. Molemmat ovat nyt käyneet palkintona olleen Hyvinvointivalmentaja -koulutuksen ja seuraamme nyt heidän matkaansa blogeissa, jotka starttaavat fiiliksistä ennen koulutusta. Tässä Sofian ensimmäinen kirjoitus:
___
Hei, olen Sofia ja olen liikunta-addikti. Tai ainakin jotain siihen suuntaan. Erityisesti tykkään juosta – tai no, en tiedä tykkäänkö siitä vasta silloin kun lenkki on ohi – ja tanssia tykkään myös.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Näkökulmasta riippuen olen liikunnan suhteen joko myöhäisherännäinen tai sitten olen harrastanut sitä koko ikäni. Lapsena kävin vuosia balettitunneilla, mutta en ottanut sitä kovin vakavasti. Teini-iässä yllättäen trikoot ja kärkitossut menettivät kiinnostavuuttaan, enkä enää liikkunut oikeastaan ollenkaan koululiikuntaa lukuun ottamatta. Niin vimmaisesti kuin sitä silloin inhosinkin, nykyisin olen hyvin tyytyväinen siihen, että koululaitos pisti liikkumaan kun itseä ei huvittanut. Mutta kunpa olisivat vain keksineet jotain muuta kuin pesäpalloa 🙂
Viime vuosituhannen lopulla päädyin sattumalta kuntosalin ovista sisään, ja ulos minua ei enää meinannutkaan saada. Kovin tavoitteellista treenaamiseni ei ollut, mutta tykkäsin hommasta kovasti. Siitä huolimatta harrastus hiipui kun oma salini muutti hankalien yhteyksien päähän enkä saanut etsittyä korvaavaa tilalle. Siitä alkoikin muutaman vuoden pituinen, aktiivisesti sohvalla pötköttäen vietetty aika, jolloin en juossut edes ratikkaan ja nostelin korkeintaan kauppakasseja.
Välillä tein pieniä kokeiluja eri lajien pariin: testasin josko kävisin jälleen salilla, olisiko joogaaminen mukavaa, miltä tuntuisi afrotanssikurssi… mutta elämäntavaksi liikkuminen palasi vasta kun eräänä elokuuna päässäni napsahti – painelin Sellon Prismaan, suuntasin alerekkien ja -korien luokse ja pakkasin kassalla laukkuuni epämääräisen kasan juoksuvarusteita.
Ensimmäisellä lenkillä sain juuri ja juuri hölkättyä yhden lyhtypylvään välin ennen kuin syke nousi tappiin. Sitten yhtäkkiä juoksin jo 25 minuuttia, 40 minuuttia, tunnin, puolitoista. Pian ilmoittauduin puolimaratonille, josta selvisin hädin tuskin maksimiajassa, mutta selvisin kuitenkin. Sen jälkeen puolikkaita maratoneja on tullut vajaat kymmenen lisää, ja kolme kokonaistakin!
Juoksun aloittamisen jälkeen homma lähti täysin käsistä. Menin tankotanssitunnille, toiselle, ja kolmannelle. Lopulta roikuin paikalla niin sitkeästi, että minut otettiin sinne töihin.
Vaikka juoksu ja tankotanssi ovat ne lempparini, testailen jatkuvasti myös uusia, kiinnostavia lajeja. Viime aikoina olen pelännyt puomilla telinevoimistelussa, yrittänyt liikuttaa päätäni sivusuuntaan bollywood-tanssissa, kiikkunut pää alaspäin ilmajoogassa ja kokeillut kymmenen vuoden tauon jälkeen miltä spinningtunti tuntuu reisissä.
Ja kohta puoliin suuntaan hyvinvointivalmentaja-kurssille, sillä nyt taidetaan olla siinä pisteessä, että pelkkä harrastaminen ei enää riitä.

0 comment
0

You may also like

Leave a Comment