Home BlogiVierailevat blogaajat Kuntosalien busineksen hämärä puoli ja ratkaisut?

Kuntosalien busineksen hämärä puoli ja ratkaisut?

by Jarno Harkonen

Tänään Helsingin Sanomat otti käsittelyynsä kuntosali-alan epäkohtia, juttuun päätyivät mm. sairaslomakäytännöt, sunnuntaipalkat (tai lähinnä niiden puute) ja palkan jakaminen eri osiin – tai jopa sitominen kävijämääriin.
Käsittelen tässä blogissa omia kokemuksiani ja kerron omat näkemykseni näihin asioihin. En tule mainitsemaan saleja nimeltä, koska en halua leimata ketään jo menneiden tapahtumien mukaan… moni asia on voinut muuttua jo parempaan (ainakin toivon niin). Haluan kuitenkin jakaa omalla nimelläni omia kokemuksia ja herättää kenties aiheesta lisää keskustelua. Olen ehtinyt yhdeksän ohjausvuoteni aikana jo niin monelle salille, ettei varmasti tämänkään takia ketään tule leimatuksi. Luonnollisesti viimevuosina olen itse valinnut salini sen mukaan, missä nämä asiat ovat olleet kunnossa.
Lisäksi kuulen kentältä jatkuvasti useista epäkohdista, joita Helsingin Sanomienkin jutussa käsiteltiin.. niin realisimiahan se on että alalla edelleen toimitaan todella hämärästi.
?????????????????????????????????????????????????????????????????????????????

Sairaslomat

Jutussa tuotiin esiin se epäkohta, että sairaslomalle jäänyt ohjaaja joutuu itse hankkimaan sijaisensa. Mielestäni tämä ei voi mitenkään olla käytäntönä… olisi mielenkiintoista tietää monellako muulla alalla on tällaista käytäntöä? Valitettavan usein salin linjaus ”salin velvollisuutena on hoitaa sairaustapauksissa sijaiset” ei aina todellakaan meinaa että se tapahtuisi käytännössä. Hieno idea, joka monesti on lähtenyt ylimmältä johdolta… mutta viesti on muuttunut joko respavastaavan, tai ihan vain respatyöntekijöiden toimesta.
Itse koin aikanaan ylimääräisiä sydämentykytyksiä soittaessani respaan ollessani kipeänä. Vastaus oli monesti kylmä ja minulle konkreettisesti syyllistettiin ja valitettiin kipeänä olemisesta ja manguttiin ”no kyllähän sä voisit nyt sitten hankkia omat sijaisesi”.. ja mitäs tähän nuorempana ja tietämättömänä teet? No alat siinä 39,5 asteen kuumeessa soittelemaan sijaisia. Syynä tähän saattoi olla vaikkapa se että ehkä juuri sillä hetkellä se respan työntekijä oli jo muutenkin ylityöllistetty, tai hänellä oli vain huono työpäivä. Tilanne kärjistyi jossain vaiheessa siihen, että minulle soitettiin jopa sairaslomalleni: ”ei olla saatu sijaisia, nyt sinun täytyy tulla itse pitämään tuntisi”… vastasin ettei tämä tule toteutumaan (ollessani edelleen sopivassa 39-asteen kuumeessa). Vastaus oli yhdellä kerralla ainakin jotain tyyliin: ”no ohjaat sitten vähän iisimmin”.

Sopimusten muuttaminen

Laillisuuden rajat tuntuvat sopimuksissa ja niiden muuttamisessa olevan myös välillä hakusessa. Mikäli sopimus on tehty määräajaksi, ei sen muuttaminen yksipuolisesti ilmoittamalla ole mitenkään mahdollista (kyseessä vaikkapa siis esim. yhdeksi kaudeksi tehty ohjaajasopimus). Eräässä paikassa tätä koetettiin vähän radikaalimmin ilmoittamalla siitä, että kesken kauden palkkoja tullaan alentamaan tiettyjen tuntien osalta. Noin kolmen viikon taistelu tuolloin ylintä johtoa vastaan toi lopputulokseksi sen, että palkkoihin ei kajottu tuolla sopimuskaudella, mutta uusiin sopimuksiin muutos luonnollisesti tuli.
Useammin kuin kerran olen törmännyt myös tehtyihin suullisiin sopimuksiin vaikkapa seuraavaan lukujärjestykseen tulevista tunneista, jotka sitten eivät ole toteutuneetkaan. Lain mukaanhan myös suullinen sopimus on pätevä ja tällaisista sopimuksista vetäytyminen on myös varma tapa saada tyytymättömiä ohjaajia.

”Provisiopalkkaus” ja ”Suunnittelupalkat”

Tähän en ole itse henkilökohtaisesti törmännyt, mutta lähtökohtaisesti ideana on siis maksaa vain jotain pientä peruskorvausta, jonka jälkeen loppupalkka määräytyy kävijämäärän mukaan. Tässä salit siis vierittävät vastuuta ohjaajalle tuntien käyttöasteista – joka ei todellakaan ole ohjaajan tehtävä. Tunneilla on lähtökohtaisesti jo eri ajankohtia, jotka rajoittavat kävijöiden määrää. Tätä tietysti perustellaan mm. sillä että ohjaajat tsemppaisivat paremmin ja panostaisivat tunteihin enemmän –> kävijämäärät kasvuun. Todellisuudessa se on mielestäni vain keino vierittää salin muun henkilökunnan tehtäviä (markkinointi, lukujärjestysten järkevä suunnittelu..) ohjaajille ja tietenkin keino säästää rahaa.
Jos jotkut tunnit eivät toimi voi siinä olla syynä esim: a) aikataulu on huonosti laadittu b) salin markkinointipanokset ovat huonoja tai c) ohjaajan ominaisuudet. Jälkimmäisessäkään tapauksessa provisiopalkkaus ei varmasti ole oikea keino saada asioita korjautumaan. Tähän keinoja voisivat olla esim. laadunvalvonta, ohjaajan kouluttaminen, palautteen arviointi… tai busineksen näkökulmasta ”epätuottoisan” ohjaajan sopimussuhteen päättäminen sitten kun ensimmäiset keinot on käytetty ja asiasta keskusteltu useammin hänen kanssaan.
Vai voisiko provisiomalli toimia positiivisesti? Onko näin jossain? Eli ohjaajilla on mahdollisuus saada haasteellisemmille tunneille (aikataulujen takia tai tuntityypin takia) bonusjärjestelmä joka takaisi normaalia isommat palkat jos tunnin saa vetämään kunnolla? Esim. tämä voisi houkutella ”kovempia tekijöitä” täyttämään näitä tunteja.
Monissa paikoissa jaetaan tunnista saatava korvaus myös esim. tunnin valmistelu/suunnitteluosaan ja itse toteutukseen. Nyt Hesarin jutussa oli esimerkkinä Elixian sunnuntaitunnit, joissa valmistelun osuus oli n. 2/3 ja tuosta n. 1/3:san toteutusosasta saatiin sitten sunnuntaikorvaus. Samaa on joissain paikoissa sovellettu sairaslomiin – eli korvauksen sairasloman ajalta saat vain toteutusosan osalta.
Eli oletetaan että ohjaaja pitää vaikka samaa konseptituntia 3kk kerrallaan, niin valmisteleeko hän jokainen viikko sitä sunnuntaituntiaan arkena n. 2h? Tai jos hän joutuu sairaslomalla niin hän on luonnollisesti juuri sitä ennen jättänyt nämä valmistelut tekemättä? Mielestäni näissä ei ole kyse mistään muusta kuin yrityksestä kiertää voimassa olevaa lainsäädäntöä. Voisi yhdistää näitä puolustelevat kommentit siihen kun ilokaasukauppiaat naama peruslukemilla kertoivat olevan vain keittiötarvikekauppiaita.

Tuntien kestot

Kaiken lisäksi vielä osissa paikoissa on käytössä se että 45min tunneista tulisi maksaa 75% palkasta, koska tunti on 25% lyhyempi kuin 60min tunti. Minne nyt sitten unohtui valmistelu? Viekö 45min tunnin suunnittelu ja harjoittelu vain 75% ajasta verrattuna 60min tuntiin? Lyheneekö työmatka, parkkipaikan etsimiseen kulunut aika ja se varoaika mitä ennen tulee salilla olla myös 75%:iin 60min tunnista? Oma mielipiteeni on että kyllä siitä 45min tunnista tulisi maksaa sama paikka, tai kuitenkin reilusti enemmän kuin kuin 75%, vaikkapa 90%.

Missä salit menevät vikaan?

Mielestäni monissa paikoissa olen törmännyt esimerkiksi seuraavanlaisiin perustavanlaatuisiin ongelmiin ja ajatusmalleihin:
1. Tuntien ohjaajilla ei ole väliä, eli ohjaajia ei arvosteta
”Tunnit voi pitää kuka tahansa!” -ajatusmalli. Itse olen lukuisia kertoja vaihtanut asiakkaana salia pelkästään ohjaajien perässä. Myös monet asiakkaat ovat seuranneet minua eri saleille. Ohjaajat oikeasti tekevät saleista sitä mitä ne ovat.. he luovat hyvää tunnelmaa, yhteenkuuluvuutta ja sitä ns. ”Fitness Magic”:iä. Sitä eivät luo pelkkä kylmä rauta, reidenlähennyslaitteet  tai asiakaspalvelija respan takana (vaikkakin hymyilevä, tervehtivä ja palvelualtis sellainen varmasti auttaa asiaan). Mikäli ohjaajia kohdellaan huonosti, tai heille maksetaan huonoa palkkaa niin kuinka motivoituneita he ovat tekemään tätä kaikkea? Halvempi ei aina ole tässäkään parempi.
Liian usein myös pienet henkilökohtaiset kemiat tuntuvat ajavan liiketaloudellisesti järkevien ratkaisujen tekemisen edelle. Kun jonkun ”naama ei miellytä” tai ollaan sanottu jotain ”ei niin miellyttävää työnantajasta”, niin tämän jälkeen tuntien hyvä pitäminen ei enää olekaan pääasia.
2. Mitä uuden henkilökunnan rekryäminen maksaa?
Ajatusmalli ”jos ei homma miellytä niin tuossa on ovi” on itseasiassa varsin pelottavasti ollut näkyvillä monella salilla. Vastaavat harvoin huomioivat kuluja siitä kaikesta mitä uuden työntekijän kohdalle tulee, katsotaan vain tuntipalkkaa ja katsotaan suoraan mitä viiva alle jää. Mitenkäs ne kulut uuden työntekijän rekryämisestä, haastatteluista, työsopimuksien yms. kirjoittamiseen menevät ajat, perehdyttäminen, kaikkien listojen päivittäminen ym. ym. ym? Huomaamatta uuden ohjaajan tuoma säästö voikin toteutua vasta vuosien kuluttua, jolloin luultavasti hänkin on jo vaihtanut työpaikkaa huonon kohtelun takia. Unohtamatta tietenkään monesti jo valmiiksi loppuunpingoitetun henkilökunnan lisärasittamista extratehtävillä ja asiakkaille koitunutta mielipahaa kun se oma suosikkiohjaaja lähtikin pois.
3. Maine
Suomessakaan liikuntapiirit eivät ole niin älyttömän isoja etteikö sana kiertäisi. Hyvin hommansa hoitaville työnantajille riittää tunkua, huonompimaineisia paikkoja vältellään mahdollisuuksien mukaan.
4. Uusien ohjaajien ”hyväksikäyttö”
Uusille ohjaajille tarjotaan olemattomia palkkoja, heitä velvoitetaan joustamaan paljon ja tekemään vaikkapa älytön määrä sijaisuuksia. Uusi innokas ohjaaja haluaa luonnollisesti näyttää kykynsä ja ottaa kaiken mahdollisen vastaan ja antaa kaikkensa. Puolen vuoden tai vuoden päästä hän ei enää ikinä haluakaan nähdä yhtään ohjaustuntia, koska hänet on vedetty täysin piippuun tai kroppa alkaa sanomaan sopimustaan irti. Valitettavan usein olen tätä seurannut vierestä ja koettanut varoitella – mutta sen varoittelun tai työn järkevän kuormittamisen suunnittelun tulisi tapahtua johdon/vastaavien puolelta.

Ratkaisut

happy gym
Kuten varmasti huomasitte niin ylläolevat jutut pätevät myös ihan muuhunkin työelämään, joten toivottavasti tämä teksti herättää muissakin työpaikoissa keskustelua terveistä toimintamalleista. Kuitenkin tyytyväinen ja energinen työntekijä tekee huomattavasti parempaa tulosta ja huomattavasti tehokkaammin kuin äärirajoille kuormitettu ja huonommin kohdeltu.
Ratkaisut ovat selkeitä: kohdelkaa ohjaajia hyvin. Taatkaa aina lainmukainen ja reilu kohtelu – jos tarjoat vielä extraa niin sitä parempi (jo pienetkin asiat voivat tuntua todella henkilökohtaiselta ja positiiviselta extralta). Auttakaa ohjaajia pulmatilanteissa ja tarjotkaa tukea. Älkää vetäkö uusia ohjaajia piippuun, kaikilla on rajalliset voimavarat. Olkaa avoimia toiminnasta, hymyilkää ja nukkukaa yönne kunnolla 😉
Tietysti alan järjestäytyminen olisi hyvä ja toivottava asia yhteisten pelisääntöjen ja palkkatasojen takaamiseksi.
T: Jarno
Luettavaa:
Helsingin Sanomat: Kuntosaleilla on villit työehdot – ”kukaan ei uskalla valittaa”

Helsingin Sanomat: Satu Tuomela ei halua vaieta jooga-alan pimeistä puolista
Ryhmaliikunta.fi artikkeli 2011: Ohjaajan palkan perusteet
Ryhmaliikunta.fi artikkeli 2011: Sairasajan palkka – ohjaajan perusoikeus?
 

0 comment
0

You may also like

Leave a Comment