Home Blogi No pain, no gain? Treeniä kehon ehdoilla vai kehoilua mielen armoilla?

No pain, no gain? Treeniä kehon ehdoilla vai kehoilua mielen armoilla?

by Kira Tiivola

Olen ohjannut ryhmäliikuntaa jo useamman vuoden ja useammassa paikassa. Huolimatta ajasta tai paikasta näkee paljon erilaisia treenaajia ja treenattavia. Tapaan mitä erilaisiampia käsityksiä ja mielikuvia treenaamisesta sekä hyvään kuntoon pääsemisestä.
En ole oikeutettu erottelemaan ja osoittamaan sormella sen suhteen, missä tai kuka ”treenaa parhaiten” tai ”tehokkaimmin”, tai muuten vaan vertailemaan ketään hyvässä ja pahassa. Enkä haluaisikaan erotella tai osoitella – kaikki ovat yhtä hyviä!
Voidaan myös kysyä, että mitä se huippukunto, erinomainen kunto tai hyvä kunto tarkoittaa. Tarvitseeko kaikkien olla huippukunnossa tai yli-ihmisiä liikunnan ja hyvinvoinnin suhteen? Milloin liikutaan liikaa ja milloin liian vähän? Entä milloin liikunnasta tulee pakkopullaa tai suorittamista, eikä enää vain terveyttä ja perushyvää kuntoa ylläpitävää mukavaa omaa laatuaikaa? Mitäs jos liikunnasta katoaakin ilo ja kytkös siihen tärkeimpään: omaan itseensä ja kehoonsa?
no pain no gain

Suorittaminen seis – oman kehon kunnioitusta kehiin!

On -onneksi- paljon ihmisiä, jotka nauttivat täysin siemauksin liikunnasta. Liikunta on heille omaa laatuaikaa itsensä kanssa, ja siitä pidetään kiinni. Aivan mieletöntä! Ihanaa! Tällöin liikunta on helposti itseohjautuvaa ja sisälähtöistä. Se tulee luonnollisesti ja siitä nauttii hikoillen hymyssä suin. Askel on kevyt, joskin luonnollista on joskus myös väsymys. Ihmisiä tässä vaan ollaan.
Entäpä silloin, kun ryhmäliikuntatunnille, salille, treeneihin, juoksulenkille tai ylipäätään liikkumaan lähteminen on toistuvasti oman mielen suostuttelua ja pakottamista? Lihakset tuntuvat puurolta, jalkaa ei tekisi oikeastaan mieli nostaa, päässä tuntuu hieman sumuiselta ja itseasiassa ei vaan huvita. Tuleeko silti mennä ja pakottaa keho ja mieli ”kyllä se tästä lähtee” -periaatteella vai olisiko treeni sittenkin hyvä jättää väliin? Usein tulee ajateltua, että jos en mene en kehity (no pain, no gain!), ei tule tuloksia (treeniä ja rahkaa, sillä kehittyy!), lihon (kalori on kalori ja ne pitää kuluttaa – nih), laiskistun (hyi minua, ällöä) tai pahimmillaan varmaan jopa poksahdan maanpinnalta kadoksiin (mitäs et lähtenyt laiskimus maximus)!
Niinkö on?
EI.
Keho tarvitsee myös lepoa ja lempeyttä. Kyllä! Keho on uskomaton koneisto, joka venyy tarvittaessa äärimmäisiin suorituksiin ja vaikka spagaattiin. 😉 Mutta rajansa kaikella: se on myös katoava luonnonvara ja se ei ole meillä ikuisesti. Ilman tätä ihanaa ystävääsi ei liikunnasta, auringosta, ystävien seurasta, lapsenlapsien leikeistä, puutarhassa peuhaamisesta tai sohvannurkassa kököttämisestä tulisi mitään. Kuinka paljon helpommalla pääsemmekään, kun emme ruodi itseämme ja kehoamme. Kuunnelkaamme kehoa, kun se meille koittaa jotain kertoa. Keho on koko kokonaisuudessaan niin tajuttoman viisas, että kun sille annetaan mahdollisuus se kertoo kyllä. Se kertoo mitä tarvitsee syödä, onko jano, milloin treenata ja milloin levätä.
Tehdään tästä keväästä oodi keholle! Unohdetaan hetkeksi suorittaminen ja tehdään asioita, jotka hyvältä tuntuvat. Kuunnellaan ja kunnioitetaan kehoamme. Niistä se pieni onni lähtee ja kasvaa isoksi iloksi.
Ystävät, aurinkoista kevättä! Nautitaan oman kehon seurasta – parasta mitä Sinulla on!
kira tiivola 3
Terveydeksi,
Kira Tiivola
Koulutettu Personal Trainer, ryhmäliikuntaohjaaja ja Terveysblogi.fi:n ylläpitäjä
Lue blogia osoitteessa: www.terveysblogi.fi
Seuraa Facebookissa: www.facebook.com/terveysblogi.fi

0 comment
0

You may also like

Leave a Comment