Home Blogi Liikunta raskauden aikana osa 1: alku

Liikunta raskauden aikana osa 1: alku

by Kerttu-Liisa
Liikunta raskauden aikana osa 1: alku

Aion käsitellä blogissani säännöllisesti liikuntaa raskauden aikana ja sen jälkeen. Kerron omista kokemuksistani ja siitä, miten itse olen liikkunut. Jokaisen kroppa ja liikuntatausta on erilainen, eikä ole yhtä oikeaa tapaa tehdä asioita. Minun tapani liikkua ei varmasti toimi kaikille eikä tekstien ole tarkoitus toimia yleispätevänä oppaana. Itsestäni on mielenkiintoista lukea toisten kokemuksia, ehkä joku löytää minunkin kokemuksistani samaistumispintaa.

 

Alku: raskaana ensimmäistä kertaa

Ensimmäinen raskaus oli kokonaisuudessaan kokemuksena jotenkin epätodellinen. Lapsi oli poika, enkä voinut alussa erityisen pahoin pientä heikotusta ja etovaa oloa lukuun ottamatta. Ensimmäisen pari kuukautta väsytti kyllä todella paljon, joten jätin korkeatehoisen hikiliikunnan hetkeksi viikoksi tauolle ja kävin sen sijaan pitkillä kävelylenkeillä. Kesäloma sattui sopivasti juuri tähän saumaan, joten tuntejakaan ei ollut pakko käydä vetämässä.

Kun etova olo ja väsymys alkoivat helpottaa, jatkoin liikuntarutiinejani eli tuntien ohjaamista kuten ennenkin. Minulla oli tuolloin aika tiukka viikkoaikataulu, 10-15 kovatehoista tuntia sisältäen paljon hyppytunteja ja keskivartalotreenejä. Kaikki sujui kuitenkin mainiosti ja jaksoin hyvin. Oikeastaan joksikin aikaa miltei unohdin olevani raskaana, kun ei mahaakaan vielä ollut eivätkä vauvan liikkeet vielä tuntuneet.

 

Pitääkö sitä sykettä vahtia vai ei?

Viikkoja tuli lisää ja vähitellen raskausviikon 20 tuntumassa mahakin alkoi puskea esiin. Aika pitkään vatsalihakset sitä jaksoivat painaa piiloon! Tällöin aloin miettiä treenejä, että voinkohan edelleen jatkaa samaan malliin. Yritin kovasti etsiä tietoa netistä, tuloksetta. Asiaa ei ollut ilmeisistä syistä voitu tutkia luotettavasti eli mitään konkreettisia tutkimustuloksia ei ollut. Aiemmin raskaana oleville oltiin annettu suosituksia sykerajoista, mutta juuri noihin aikoihin näistäkin oltiin luovuttu. Kyselin asiaa myös neuvolassa ja siellä kehotettiin tekemään kuten itsestä hyvälle tuntuu.

Lopulta luovutin ja päätin jatkaa liikkumista ja ohjaamista myös korkeilla sykkeillä, kuitenkin omaa fiilistä kuunnellen. Järkeilin, että jos minusta tuntuu hyvälle, ei vauvakaan voi olla mahassa ahdingossa. Sykemittari oli kyllä käytössä, mutta en erityisemmin rajoittanut tekemistäni. Syke saattoi huidella välillä 150-170 melkein tunninkin vielä seitsemännen kuukauden treeneissä. Kertaakaan ei tullut minkäänlaista heikotusta tai huononolon tunnetta. Tässä tosin todettakoon, että minulla on erittäin tilavat keuhkot ja hyvä hapenottokyky, joten tällä saattoi olla osuutta asiaan.

Rehellisyyden nimissä on pakko myöntää, että jos tuli vedettyä kova tunti, kuulostelin aina sen jälkeen hieman huolestuneena vauvan vointia: liikkuuhan se vielä? Ensimmäisessä raskaudessa kaikki on niin epävarmaa, kun ei ole mitään aiempaa vertailukohtaa. Yritä siinä sitten arvailla, meneekö hommat oikein vai väärin.

 

Milloin liikuntaa pitää (vai pitääkö) alkaa keventämään?

Kotitöissä päivää ennen laskettua aikaa.

Olin vähän pihalla kaikesta ensimmäisessä raskaudessa, enkä osannut lainkaan hahmottaa, miten pitkälle raskautta pystyisin ohjaamaan tunteja. Päätinkin jäädä äitiyslomalle ohjaushommista varmuuden vuoksi jo vuodenvaihteessa, vaikka laskettu aika oli vasta maaliskuun puolivälissä. Näin jälkikäteen arvioituna tämä oli liioittelua, olisin pystynyt jatkamaan ohjaamista vielä ainakin kuukauden tai puolitoista.

Jatkoin toki edelleen jumppaamista, mutta asiakkaiden puolella. Hyppytunnit eivät tuntuneet järkeviltä, joten kävin lähinnä spinningissä, trimmissä (kiertoharjoittelu) ja tekemässä omia treenejä salilla (ja ennen kaikkea lämmittelylaitteissa). Olo oli edelleenkin hyvä, toki maha alkoi olla tiellä. Jätin myös vuodenvaihteessa pois kaikki isoilla painoilla tehtävät treenit ja vatsalihasliikkeet. Myös punnertaminen tuntui oudolta, kun siinäkin joutui jännittämään vatsalihaksia ja maha meni ihan soikeaksi puristuen keskeltä ulos.

Liikuin ensimmäisessä raskaudessa kirjaimellisesti loppuun asti. Viimeisinä viikkoina kävin paljon vesijuoksemassa, se tuntui tosi hyvältä. Synnytys käynnistyi eräänä torstai-iltana lapsiveden tihkumisella. Olin vielä samana päivänä käynyt salilla vetämässä 1,5 tunnin treenin. Kaikki meni hyvin ja viikolla 40+2 meille syntyi 3900g painava ja 54,5cm pitkä pojanjytkäle. Lapsi oli täysin terve ja hyvänkokoinen äidin huimista treenisessioista huolimatta 😀

0 comment
0

You may also like

Leave a Comment