Home Blogi Koreografinen aerobic, oi tuo huumaava ensirakkauteni

Koreografinen aerobic, oi tuo huumaava ensirakkauteni

by Kerttu-Liisa
Koreografinen aerobic, oi tuo huumaava ensirakkauteni

Olen menossa ohjaamaan tulevana lauantaina pitkästä aikaa koreografista aerobiccia. Esportilla tämä tunti kulkee nimellä shape. Käytännössä koko tunti tehdään liikkuvaa sarjaa, joka parhaimmillaan pyörittää jumppaajia pitkin poikin salia useita eri suuntia hyödyntäen. Sarja koostuu aerobicin perusaskelista (mambo, chassé, pas de bourree jne.) ja niiden muunnoksista. Jokaisella ohjaajalla on oma tyylinsä tehdä sarjoja, joten hajontaa voi olla aikalailla.
 

Mistä kaikki alkoi

Tämä aerobicin alalaji on ensirakkauteni, jonka parissa aloitin jumppaurani vuonna 1999. Olin tuolloin lukiossa ja päätin aikalailla kylmiltään kokeilla jumppaa. En ole liikunnallisesti mikään luonnonlahjakkuus, joten tämä oli minulle hyppy tuntemattomaan. Kaikki harrastamani liikunta oli siihen asti rajoittunut koulun pakollisiin liikuntatunteihin, joista suoriuduin ennen kaikkea keskitasoisesti. Joissain lajeissa olin ihan rehellisesti sanottuna huono, minulla on aika heikko pallosilmä.

Valitsin Mikkelin ainoan aerobic-salin Jumppariinan lukujärjestyksestä tunnin käytännössä nimen perusteella: Aerodance kuulosti hauskalta. Hauskaa se olikin – kun olin selvinnyt alkujärkytyksestä. Tunnilla tosiaan tehtiin sarjaa, joka ei todellakaan ollut helpoimmasta päästä. Alkuun olin aivan pihalla kaikista liikkeiden nimistä ja muutenkin kesti aikansa päästä kelkkaan mukaan. Samaa sarjaa tehtiin muutama viikko ja sen kehittelyä jatkettiin aina edelliskerrasta. Yhtään kertaa ei siis ollut varaa missata, koska muuten palapelistä jäi puuttumaan palanen. Etenemisvauhti oli melkoinen, hitaammin oppivat löysivät pian paikkansa muilta tunneilta.
Alun kompurointi kesti ehkä kuukauden. Aloin hivuttautua pikkuhiljaa takarivistä ensin salin keskiosaan ja lopulta paikakseni vakiintui eturivi ohjaajasta oikealla. Huomasin pian, että vahvuuteni liikunnan saralla onkin juuri musiikkiliikunta. Kuulen biitin tarkasti ja pystyn laskemaan ”kasit” musiikista vaivatta. Näin ohjaajanakin on mukavaa, kun musiikkia ei tarvitse erikseen ”kuunnella” pysyäkseen temmossa; resursseja vapautuu muihin asioihin, kuten asiakkaiden tekemisen havainnointiin ja syvällisempään ohjaamiseen.
 

Tekemisen ja ohjaamisen flow

Musiikin rytmiin liikkuminen tuottaa tutkitusti ihmisille mielihyvää. Koreografisessa aerobicissa tämä korostuu: on aivan mahtavaa veivata vaikeaa sarjaa hurjalla temmolla huolella valitun finaalibiisin tahtiin! Selässäni kulkee vieläkin kylmiä väreitä, kun muistelen aerodancessa tykitettyä Sandstormia. Huh!
Vielä 2000-luvun taitteessa koreografinen aerobic oli hyvin suosittua ja sitä oli tarjolla lähes jokaisessa liikuntakeskuksessa. Tuo oli muutenkin freestyle-tuntien kulta-aikaa. 2000-luvulla lisenssitunnit, erityisesti Les Mills, alkoivat vallata alaa ja vähä vähältä freestyle-tunnit ovat karsiutuneet lukujärjestyksistä. Ns. perusjumppaa eli helppoa aerobicciä yhdistettynä lihaskuntoharjoitteluun löytyy useimmilta saleilta, mutta koreografisia tunteja on enää harvassa. Alan yleisestä kehityksestä johtuen koreografisten tuntien ohjaajia on valitettavasti vielä harvemmassa.
Minä aloitin ohjaamisen vuonna 2005 ja muutaman ensimmäisen vuoden ohjasin vain freestyle-tunteja, erityisesti noita koreografisia. Sarjan kehittelyssä on oma viehätyksensä, mutta ohjaajan ammattitaito mitataan kyvyssä opettaa sarja asiakkaille. Otsan pitää pysyä hikisenä ja opetuksen tulee edetä loogisesti kehitellen. Pahin virhe on laittaa asiakkaat jatkuvasti marssimaan ajatuksella: ”Pidä marssi, niin minä näytän, miten tehdään.” Kun kehittely tehdään tarpeeksi pienissä pätkissä ja vähitellen vaikeuttaen, oppiminen tapahtuu vaivihkaa ja flow säilyy läpi tunnin.
 
Nykyään en ohjaa säännöllisesti koreografisia tunteja, mutta pyrin sijaistamaan niitä aina silloin tällöin. Haluan ylläpitää taitoa luoda ja opettaa sarja, ihan vain itseni takia. Vaikka me koreografiset ohjaajat olemmekin katoava luonnonvara, en haluaisi uskoa täydelliseen sukupuuttoon. Kauan eläköön koreografinen aerobic!

0 comment
0

You may also like

Leave a Comment