Home Blogi Jumppatunnin vaivaannuttavin hetki

Jumppatunnin vaivaannuttavin hetki

by Jarno Harkonen

Olet tullut ryhmäliikuntatunnille, porukka valuu saliin ja etsii omaa paikkansa. Salissa vallitsee hiljaisuus jonka rikkoo hetken päästä ohjaajan suusta pulpahtavat sanat: ”onko tunnilla ensikertalaisia?”. Sitten se käy taas läpi ne samat asiat jotka olet kuullut jo kymmeniä, ellet jopa satoja kertoja. Blokkaat äänen päästäsi, katselet lattiaa ja mietit huomista kauppalistaa. Ah, lopulta se lopettaa ja päästään treenaamaan!
Kuulostaako tutulta?

mara1Treeni alkamassa ja taistelijat valmiina

Tämä on varmasti arkipäivää jokaiselle vähänkin enemmän treenanneelle. Myös ohjaajat varmasti huomaavat yllämainittuja reaktioita harjoittelijoista. Olisiko tällaisesta aika luopua vai miksi oikein tällaisia puheita tunnin alussa pidetään?
Yhtenä asiana on tietysti luonnollisestikin oikeasti ensikertalaisten auttaminen. Toisena onkin ehkä yllättäen se, että myöskin vuosia tunneilla käyneet eivät välttämättä hallitsekaan tekniikoita niin kuin pitäisi. Itse olen ainakin tähän törmännyt todella paljon – kun tunnin alun tekniikkaohjeita pidetään itsestäänselvyytenä eivät myöskään virheet missään vaiheessa korjaudu. Tällöin voidaan harjoitella vuosia väärillä tekniikoilla, harjoituksen teho kärsii ja altistutaan liikuntavammoille.

Pitääkö ensikertalaisista kysyä?

Olen seurannut nettikeskustelua jossa puhuttiin siitä, pitääkö tunnin alussa kysyä ensikertalaisista. Useampi ulkomaalainen kolleega oli päätynyt vaihtoehtoon, jossa tätä ei kysytä vaan jokaisen tunnin alussa käydään läpi asiat ”ikäänkuin kaikki olisivat ensikertalaisia”. Tähän vaihtoehtoon oli päädytty, koska ei haluttu että ensikertalainen tuntee oloansa vaivaantuneeksi – onhan jo uudelle tunnille saapuminen voinut vaatia kovia henkisiä ponnisteluja. Tämä on varmasti myös validi pointti ja näen itsekin lähes viikoittain tunneille tulevan ihmisiä, jotka eivät alussa ilmoita olevansa siellä ensimmäistä kertaa. Kuitenkin esim. BodyCombat tunnilla ohjaajana tämän huomaan noin 30 sekunnissa tunnin alettua.
Olen kuitenkin itse ottanut linjan jossa esitän aina ”onko tunnilla ensikertalaisia?”-kysymyksen. Tämä auttaa itseäni keskittymään heihin enemmän, pystyn korjaamaan heiltä heti alkuun virheellisiä suoritustekniikoita tai vaikkapa pyörän asetuksia spinning-tunnilla. Tämän lisäksi pystyn myös tunnin jälkeen huomioimaan heidät ja keskustelemaan heidän kanssaan vaikkapa siitä, miltä tunti tuntui ja mikä tunnilla aiheutti haasteita.

Pitääkö ohjaajan kertoa aina samat jutut tunnin alussa?

Ei välttämättä aina samoja asioita, mutta tietyt asiat voidaan vaatia esim. ohjaajalisenssin takia. Esimerkiksi LesMills-tunneilla on turvallisuuden takia vaatimukset asioista joihin ohjaajan tulee kiinnittää huomiota ja kertoa nämä asiakkaille, esim. BodyCombat tunnilla tukijalan polven asento potkaistaessa. Itse kuitenkin monesti kehitän tunneilleni tietyn tekniikkateeman, eli valitsen vaikkapa yhden tai pari tekniikkaa tai kehitettävää asiaa. Tällaisia teemoja voivat olla esim. BodyCombatissa vaikkapa hyvän Combat-asennon rakentaminen ja pitäminen läpi tunnin tai takapotkun tekniikan eri vaiheet ja tärkeät huomioitavat asiat, BodyBalancessa vaikkapa taaksetaivutusten aloitus avaamalla ensin rintarankaa alaselän sijaan tai hyvän tasapainon rakentamiseen tarvittavat kolme pääelementtiä.
Tunneillani kävijät tietävät, että monesti en myöskään anna porukan seisokella alun ”höpötyssession” aikana tumput suorina, vaan aktivoin kaikki (tai ainakin yritän 😉 ) tekemään mukana. Näin ensikertalaistenkin on helpompi kokeilla tekniikoita tunnin alussa ja konkaritkin pääsevät toivottavasti herättelemään aivonystyröitään.

”Mutta mähän osaan jo nämä jutut”

Näin sitä yleensä kuvittelee – näin myös itse monesti kuvittelen. Sen jälkeen kun laitoin pari vuotta takaperin videokameran kuvaamaan joka viikko omia tuntejani tulin eri ajatuksiin. Kyllä, kuvittelin osaavani asiota ”lähes täydellisesti” ja kuvittelin myös tekeväni täysin oikein tiettyjä tekniikoita. Valitettavasti kuva videokameralla kuitenkin todisti toista, videoita katsellessani välillä en tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa.
Tämä vain todistaa sitä kuinka helposti mieli lähtee valehtelemaan ja keho tottuu tiettyyn (virheelliseen) suoritustapaan.

Avaimet kehitykseen

Harjoittelin ja ohjasin ennen pitkään karatea, jossa tekniikan hiominen on aina jatkuva prosessi. Karate-harjoitukset alkoivat aina samoilla tekniikoilla, olit sitten valkealla vyöllä tai mustalla vyöllä, silti jokainen harjoitus alkoi aina paikallaan tehtävällä suoran lyönnin harjoituksella. Ja ohjaaja korjasi kaikkia, myös edistyneemmille löytyi aina vinkkejä parempaan, nopeampaan ja voimakkaampaan suoritukseen. Kehitys ei siis päättynyt missään vaiheessa. Karatesta onkin sanonta että ”silloin kun saavutat mustan vyön, oppiminen vasta alkaa” – joka kuvaa mielestäni prosessia todella hyvin.

karate harjoitusAikuiset, lapset ja kaikki eri vyöarvot hiomassa samoja perustekniikoita

Joten mieti näitä asioita seuraavan kerran treenien alussa, aikana ja lopussa:
* Koeta aina parantaa tekniikkaasi
* Kuuntele oikeasti sitä mitä ohjaaja sanoo
* Käytä hyväksesi salin mahdollisia peilejä
* Harjoittele tekniikoita myös tuntien ulkopuolella
* Pyydä ohjaajilta tekniikkavinkkejä ja -korjausta
Viimeisen kohdan pyydä sanan voi myös vaihtaa ”Vaadi”-sanaksi, mikäli ohjaaja ei tunnilla anna juurikaan teknisiä ohjeita, eikä korjaa tekniikkaa. Pitää muistaa kuitenkin sen olevan iso osa ohjaajan roolia, ohjaaja ei ole siellä edessä pelkästään antamassa koreografioita ja tsemppaamassa.
Hyvä tekniikka on nimittäin avain kaikkeen kehitykseen ja loukkaantumisvapaaseen treenaamiseen. Oli treeni mikä vain, niin muista se mikä on tärkeintä: TEKNIIKKA, TEKNIIKKA, TEKNIIKKA. Kun opit lisää tekniikkaa voit alkaa turvallisesti ja tehokkaasti lisäämään tehoa, nopeutta, vaikeustasoja ja painoja. Hyvällä tekniikalla harjoituksestasi tulee mm. tehokkaampaa ja turvallisempaa, poltat enemmän kaloreita ja kehität itseäsi koko ajan progressiivisesti eteenpäin.
Joten seuraavan kerran kun alat miettimään tunnin alussa illan Sinkkulaivat-ohjelman tähteä niin keskitypä huviksesi kunnolla siihen mitä ohjaaja sanoo – voit vaikka oppia vielä jotain, vaikka olisitkin jo vuosia käynyt tunneilla. Pidä tunnin alkua mahdollisuutena oppia ja kehittyä, näin varmasti kehitytkin. Trust me 😉
Mitä mielipiteitä teillä on tästä asiasta? Ja onko se tunnin alku sinulle harjoittelijana/ohjaajana vaivaava hetki?
-Jarno

3 comments
0

You may also like

3 comments

Ikiliikkujat huhtikuu 7, 2013 - 9:14 am

Hyvä aihe, kiitos! Aloittelevana Sh’bam-ohjaajana olen miettinyt asiaa viime aikoina. Sh’bamissa ei keskitytä tekniikkaan tunnin aikana, vaan päin vastoin ohjeena on, että jokainen saa tehdä omalla tyylillään. Miksi siis pitäisi kysyä, onko mukana ekakertalaisia? Toisaalta, jos joku on mukana ensimmäistä kertaa, on varmasti tarpeen avata tunnin rakennetta hieman. Jos tunnilla taas on samat tutut naamat, on ehkä hieman turhaa kerrata, että nyt tanssitaan 45 min, jokainen kappale on oma kokonaisuutensa jne. Jonkinlainen kompromissi on ehkä tarpeen.

Hanne Kokkonen huhtikuu 7, 2013 - 12:43 pm

Ehkäpä tuo tekniikkaohjaus on aika paljon lajikohtaista. Sh’bamissahan ei tosiaan tekniikkaan keskitytä, eikä varmaan jollain zumba-tunnillakaan. Niillä tunneilla tärkeintä on kait fiilis? Sen sijaan joku Bodypump, Bodycombat, Bodyattack ja Bodystep tarvitsee olla tekniikkaohjausta, etteivät liikkujat satuta itseään.

Jarno Härkönen huhtikuu 7, 2013 - 5:42 pm

Hyvä pointti, onhan toki lajilla paljon väliä ja juuri Sh’bamissä taitaa olla ohjeistuksena tuollainen. Itse olen kuitenkin niin ”tekniikka-natsi” että koen että lajista riippumatta asiakkaita tulisi opettaa oikeisiin liikeratoihin ja suorituksiin. Voisin hyvin nähdä sen niin, että ainakin tunnin alussa voisin näyttää jotain sarjoja/askelia ja kerrata jotkut pointit tekniikoista. Myös sellaisiin asioihin olisi mielestäni syytä puuttua jotka voivat vaikuttaa loukkaantumisiin (jos esim. näkee todella huonoja kulmia nilkoilla/polvilla ja huomaa ettei asiakas näihin kiinnitä huomiota) vaikka kyse onkin fiilistelytunnista. Itse en näe että tekniikan korjaaminen vie fiilistä tunnilta kun se tehdään sopivasti, vaikkakaan se tuollaisilla tunneilla tietty ei voi pääpointti ollakaan. Mutta ohjeistukset tietty ovat lajeittain mitä ovat ja nämä tekstit ovat vaan mun omia mielipiteitä 😉 Ja toki maalaisjärkeä juttuihin mukaan, eli aina mennään ryhmän tarpeiden mukaan ja puheet voi sen mukaan myös sovittaa.

Leave a Comment