Home Blogi Jumppamaraton

Jumppamaraton

by Kerttu-Liisa

Arkeen palaaminen on kyllä aina yhtä raadollista. Olin heinäkuun alussa pari viikkoa lomalla tai siis olin kipeänä ja muutto osui vielä samaan saumaan. Vaikkei loma ollut kummoinen, töihinpaluu tuotti silti stressiä. Tai oikeastaan ilmiö on se, että ennen suoritusta ahdistaa. Kun astun saliin sisälle, fiilis muuttuu täysin päinvastaiseksi ja jumpan jälkeen on tietysti vieläkin parempi olo. Ei pitäisi miettiä asioita liikaa etukäteen. Toinen ongelma on täyden kalenterin dilemma: etukäteen se näyttää hyvältä, mutta kun pitäisi suorittaa, se neljän tunnin maraton ei enää vaikutakaan mahtavalta idealta. Se on vaan niin vaikeaa sanoa ei, kun joku soittaa ja anelee sijaiseksi!
Kesäkautta on nyt jäjellä vielä pari viikkoa. Uusien ohjelmien deadline ei siis ihan vielä paina päälle. Alan varmaan hahmotella jotain ensi viikolla, ettei tule kiire (ohjelmat pitäisi kuitenkin laatia noin kymmenelle eri tunnille). Pitäisi tehdä Body Pumppiinkin miksaus, 70 alkaa tulla jo  nenänkin kautta ulos. Tällä hetkellä on menossa kymmenen päivän putki: Body Pumppia joka päivä. Mixiin ajattelin valita suosikkiartistejani (Basshunter, E-type, Cascada); saa nähdä, pystynkö koostamaan koko ohjelman pelkästään kolmen artistin biiseistä.
Tällä viikolla minulla tosiaan oli tuo neljän tunnin jumppamaraton. Etukäteen ajattelin kuolevani, mutta putki sujuikin odotettua helpommin. Itse asiassa päätin, että vedän jokaisen tunnin kuin se olisi viimeinen jumppani ikinä. Ensimmäinen tunti meni helposti, samoin toinen. Onneksi nuo liikkuvat tunnit olivat ensimmäisinä jonossa. Kolmas tunti oli BP. Aloitin normipainoilla, tosin vääntäminen tuntui alusta lähtien hieman tahmealta. Puolessa välissä tuntia tuli samanlainen fiilis kuin maratonin viimeisellä kympillä. Jouduin todella piiskaamaan itseäni ja oli pakko nöyrtyä vähän keventämään painoja. Mutta lopussa kiitos seisoo! Tunnin jälkeen eräs nainen tuli sanomaan minulle: ”Kiitos hyvästä tunnista! Siitä saa ihan erilailla lisää voimaa, kun näkee, että sullakin on välillä tosi vaikeeta.” Ja se viimeinen tunti oli siis venyttelyä. Kait mä ne neljä tuntia jaksan toisenkin kerran. Tai viisi 😛

0 comment
0

You may also like

Leave a Comment