Home Blogi Haastavaa, ei vaikeaa

Haastavaa, ei vaikeaa

by Jukka Maennena

jukka mäennenäToiselle haastavaa, toiselle liian vaikeaa? Missä tulisi mennä?

Mitä sanasta harjoittelu tulee mieleen? Jo nopeasti varmaan montakin asiaa. Harjoittelu voidaan yhdistää lapsen ensiaskeliin, kun ensimmäisiä huojuvia askeleita otetaan. Joku voi harjoitella tikanheittoa ja toinen puolestaan lentopalloa. Tätä artikkelia lukevilla harjoittelu on todennäköisesti synonyymi sanalle treeni. Sillä tarkoitetaan siis jotakin fyysistä aktiviteettia. Lisäksi kyseisessä asiassa halutaan mahdollisesti tulla paremmaksi. Lue vielä edellinen lause kertaalleen läpi. Harjoitellessa on siis tarkoitus tulla paremmaksi jossakin tietyssä, tarkkaan määritetyssä asiassa tai ominaisuudessa.
Suomenkieli on tässä mielessä hieman väliinputoajan asemassa. Esimerkiksi englanninkielessä on erikseen sanat workout ja practice. Näillä sanoilla on eroa yhtä paljon kuin oikealla suklaalla ja Fazerin sinisellä tai BMW:llä ja Opelilla.
haastavaa workout
haastavaa practice
Lähde: http://www.thefreedictionary.com
Kiinnitä huomiota ensimmäisen kuva kohtaan 1. ja toisen kuvan kohtaan 2. Huomaatko eron? Ensimmäisessä puhutaan kyvyn määrittämisestä tai säilyttämisestä ja vastaavasti jälkimmäisessä taidon hankkimisesta tai parantamisesta. Mitä enemmän asialle antaa aikaa upota, sitä enemmän sillä on mielestäni merkitystä.
Workout tarkoittaa siis periaatteessa, että tehdään mitä tahansa työtä, jossa kuluu mahdollisesti paljon tai vähän energiaa. Practice  tarkoittaa puolestaan enemmän jonkin taidon, kyvyn tai ominaisuuden suunnitelmallista hankkimista tai kehittämistä.

Paperilta käytäntöön

Miten tämä semantiikka sitten vaikuttaa keskivertotallaajan tekemisiin? Paljonkin. Erityisesti kamppailu-urheilijoiden valmennuksesta tunnettu Martin Rooney sanoi viime vuoden puolella Tampereen Varalassa seminaaritilaisuudessa seuraavasti: ”Don´t do anything for nothing.” Kaikella harjoitteluun/treeniin liittyvällä pitää olla siis selvä tarkoitus. Jos aiot tehdä mahdollisimman monta toistoa tempauksessa ja boksihypyissä 20min aikana, niin laskelmoi hyöty, minkä siitä saat.
Tästä päästään seuraavaan asiaan, eli miten harjoittelua tulisi tehdä arviolta 80% ajasta. Harjoitellessa lähes mitä tahansa taitoa tai ominaisuutta tulisi liikkua juuri oikealla alueella. Jos et ikinä poistu mukavuusalueelta, niin kehitystä ei todennäköisesti tapahdu ainakaan optimaaliseen tahtiin. Jos toisaalta menet niin pitkälle, että olet suurimmaksi osaksi selviytymismoodissa, niin tulokset ovat silloinkin vähemmän hyviä. Harjoittelu tulisi tapahtua siis kapealla alueella, joka on näiden kahden vyöhykkeen välissä.
Sen vuoksi harjoittelun tulisi olla haastavaa, ei vaikeaa!
Mitä se tarkoittaa käytännössä? Ajattele, että teet suurimman osan harjoituksista, toistoista tai työsarjoista noin 80-90% kapasiteetilla siihen nähden, että mitä pystyisit korkeintaan tekemään. ”Kuinka monta toistoa minun pitäisi tehdä?” Niin monta, että 1-2 teknisesti puhdasta toistoa on niin sanotusti pankissa sarjan lopussa. Tai vaihtoehtoisesti ajattele, että teet suorituksen 80-90% osuudella siitä, mitä pystyisit tekemään. Legendaarinen sprintterivalmentaja Charlie Francis on sanonut seuraavasti:
“Smaller CNS demands over a longer period of time result in more acceptance and greater improvement, while the rush to get more done leads to uncertainty down the road.”
Pitkällä aikavälillä elimistölle asetetut keskisuuret vaatimukset johtavat siis usein parempiin ja vakaampiin tuloksiin, kuin niin sanotusti rajoitinta vasten treenaaminen satunnaisesti. Mitä leveämpi ja tukevampi pohja, sitä korkeampi ja vakaampi huippu on!
Tämä ei tarkoita, etteikö toisinaan voisi ja pitäisi kokeilla omia rajojaan. Uusi ennätys lämmittää aina ja oman tason testaaminen kertoo, että missä ollaan menossa ja onko harjoittelu ollut tuotteliasta. Nämä kerrat on kuitenkin hyvä säästää ennalta suunniteltuihin ajankohtiin. Jos esimerkiksi noudattaa rytmitystä, jossa tehdään kolme nousujohteista treeniviikkoa ja yksi kevennetty, niin kaikki laitettaisiin peliin kolmannella nousujohteisella viikolla ennen kevennystä. Toinen vaihtoehto olisi ottaa tämä viikko hitusen verran kevyemmin ja tehdä testaus vaikkapa joka toinen kuukausi. Sopiva rytmi riippuu tehdystä harjoittelusta, yksilöstä, harjoitustaustasta ja monesta muusta asiasta. Sen vuoksi kiveen hakattuja suosituksia on mahdoton antaa.

Kertaus

Mitä tästä pitäisi jäädä siis mieleen? Kohtele treeniä harjoitteluna, jolla on selvä tavoite. Se, että hengästyt ja hikoilet kovasti ei ole muuta kuin merkki siitä, että käynyt hetkellisesti jossakin määrin haastavalla alueella. Onko se kehittänyt sinua pitää päätellä vielä erikseen. Koulutettu apina pillin ja sekuntikellon kanssa saa kenet tahansa menettämään lounaansa radan viereen. Treenin tekeminen vaikean tuntuiseksi ei ole sinänsä mikään haaste.
1. Harjoittele tarkoituksen kanssa.
2. Tee suurin osa harjoittelusta ns. 80-90% alueella.
3. Syklitä harjoittelua vaihdellen helppojen, raskaiden ja keskiraskaiden päivien ja harjoitusten välillä.
4. Älä tee mitään turhaan.
5. Testaa toisinaan, että missä menet tällä hetkellä. Onko kehitystä tapahtunut? Tämä voi tapahtua 4-8 viikon välein, riippuen monesta asiasta.
-Jukka
PS. Jukan mietteitä voi lukea jatkossa myös Iltasanomien After Dark blogista: Jukka Mäennenä – Hauskanpitoa vai harjoittelua?
 

0 comment
0

You may also like

Leave a Comment